Mitä tekemistä on Frankfurt Eintrachtin Eurooppa Cupin matsilla ja mun lennolla Madridiin? Ihan heti ei arvais että mitään, mutta niinpä vaan oli. Meidän Eintracht oli viime torstaina saanu vieraakseen FC Porton ja peli pelattiin Frankfurtin Stadionilla klo 19:00. Stadion on siinä yks pysäkki ennen lentokenttää keskustasta junalla tullessa. Mun lento Madridiin lähti klo 19:50. Joko alkaa yhteys löytyä?
Mä olin tällä kertaa varannu lennot LAN Chileltä kun ne oli niin halvat ja koska niillä on isot ja ihanat koneet joissa on jokaisella oma viihdekeskus josta voi läpi matkan katsella leffoja ynnä muuta. Ärsyttävä puoli siinä on se, että joutuu menemään passintarkastuksen läpi koska Madridissa on vaan välilasku koneella joka siitä sitten jatkaa Chileen. Jostain syystä kun tsekkasin itseni jo hyvissä ajoin tiistai-iltana lennolle ei mulle annettu lainkaan istumapaikkaa. Mä yleensä haluan käytäväpaikan ja mahdollisimman edestä konetta, mutta tällä kertaa sain vaan xxx:n ja lupauksen että mulle on kyllä paikka koneessa. Päätin siis kerrankin lähteä ajoissa kentälle, heti duunista päästyä klo 17:30, jotta ehdin selvittää siellä portilla että missä mun paikka on. Aattelin et jos ne on ylibuukannu koneen tai jotain niin en halua riskeerata että jään kyydistä.
Rautatieasemalta lentokentälle kestää junalla yleensä 12 minuuttia, mä just missasin edellisen junan, mutta seuraava oli tulossa 10 minsan päästä, joten ei hätää. Ihmettelin vaan miten siellä laiturilla oli niin paljon jengiä ja ne kaikki näytti odottavan sitä mun junaa kunnes hokasin että ne on kaikki miehiä ja niillä on kaikilla jotain Eintracht krääsää päällään ja suurimmalla osalla myös olutpullo kourassa. Jaahas, matsi tulossa, no ei kai siinä mitään. Kun juna lopulta tuli, oli meitä niin paljon ettei me kaikki mahduttu siihen junaan. Siellä ois tarttenu työntäjiä vähän niinku Tokion metrossa. Kukaan ei tietenkään antanu periksi ja jääny venaamaan seuraavaa junaa vaan se meidän juna seisoi siinä ikuisuuden venaten että kaikki raajat on poissa ovien välistä ja ovet pystytään sulkemaan. Mä en ylettäny pitämään mistään kaiteesta kiinni, mutta ei ollu tarvetta siinä tungoksessa enkä mä tiedä kenen varpaiden päällä mun matkalaukku seisoi kun en ylettäny kattomaan.
Siinä sitten köröteltiin menemään kuin sillit suolassa yks pysäkin väli aina Niederradiin asti. Niederradissa meni kaikki hyvin siihen asti kunnes ovet oli taas suljettu mutta sit me ei liikuttu mihinkään. Meni viis minsaa, kymmenen, kukaan ei sano mitään kun niillä faneilla oli niin hauskaa keskenään haastellessa. Mulla alko jo tuskan hiki valua koska siinä vaiheessa viiden minuutin matkaan oli jo menny pitkälle yli 20 minsaa. Ja sitten tuli kuulutus; kaikki ulos junasta, juna meni just rikki. Eheheh. Niederradissa, siis kaikista mahdollisista paikoista sen junan piti hajota Niederradissa jossa ei ole mitään, siis ei mitään! Seuraavaa junaa oli turha jäädä venaamaan sillä vaikka se ois tullukin ja se hajonnu juna ois saatu sitä ennen alta pois niin se uus juna ois ollu jo valmiiks ylitäynnä ja mua ei ois kinnostanu alkaa tapella paikasta junassa niiden futishullujen kanssa. Eiku sitten taksia etsimään. Paikassa missä ei ole takseja.
Juoksentelin hetken aikaa katuja ylös alas kun alkoi paniikki iskeä. Vitsi jos mä en ehdi täältä lentokentälle ajoissa. Oisin tilannu taksin mut en ees tienny millä halvatun kadulla mä oon. Näin pidemmällä yhden pizzerian ja päätin mennä sinne kysymään jos ne vois soittaa taksin. Pizzerian edessä oli kolme liikemiestä matkalaukkujen kanssa ja menin niiltä kysymään et hei onks teil hajuu miten täältä pääsis lentokentälle. Ne osoittautu mukaviksi itävaltalaisherroiksi joista yksi oli jo käyny Pizzeriasta tilaamassa taksin ja ne sano että mä voin tulla niiden kyytiin. Taksissa istuessa kuski ystävällisesti kertoi meille näkevänsä laitteestaan että lentokentälle vievä valtatie on sit ihan tukossa. No kiitos vaan tuosta tiedosta, sehän rauhoittaa mut täysin.
Päästiin me lopulta kentälle kun mun koneen lähtöön oli 60 minuuttia. Mulla oli sit turvatarkastuksen lisäksi vielä se passintarkastus edessä. Eihän tässä tullut edes kiire. Paitsi että turvatarkastuksessa oli about puolen tunnin jono. Mä en kestä! Miksi nyt pitää kaiken mennä vaikeimman kautta? Business jonossa ei näyttyny olevan kuin viisi tyyppiä, eikä kukaan vahtimassa. Hmm, uskaltaisinkohan mä...? No ei tässä muu auta, eiku jonoon vaan ja tosi liikemiesmäinen ilme päälle. Jostain kumman syystä kukaan ei tarkastanu tällä kertaa business jonon matkalippuja ja mä pääsin siitä läpi jonottamatta puolta tuntia rahvaan seurassa. Sit oli enää passintarkastus jossa ei onneks ollu pitkät jonot ja pääsin lähtöportille lopulta kymmenen minsaa ennen kuin boardaus alkoi. Niillä oli siellä mua jo oottamassa tulostettu paikkalippu, keskipaikka koneen perällä. Ihan sama, siinä tärinän tilassa olin vaan onnellinen että ehdin kyytiin.
Takastullessa onnistui varata paikka jo lennolle tsekatessa mutta koneessa oli joku vika ja viime minuutilla meille annettiin jonku toisen yhtiön kone. Mikä tarkoitti sitä että heihei viihdekeskus ja heihei paikkaliput. Uuden koneen numerointi ei vastannu sitä mitä meidän matkalipuissa luki joten se oli aika Ryan Air meininki ja kaikki sai ottaa sen paikan minkä onnistui. Lisäksi Madridissa oli ollu jotku Saksan vaeltajaliiton kokoontumisajot ja kone oli täynnä jengiä jotka kaikki näytti tuntevan toisensa ja ne huuteli toisilleen mun pään yli. Kaikilla niillä oli vaelluskengät jalassa ja reput selässä ja ne oli aika sellasia just metsästä tulleen näkösiä. Sen lisäks meidän lähtöportti vaihtu kolme kertaa ja mä ravasin kenttää ees sun taas kunnes lopulta se vaihtukin siihen alkuperäseen joka on taas ihan toisella puolella kenttää ja jossa mä olin jo kerran ollu.
Niin ja sit mä olin jättäny aikaa kentällä shoppailuun kun siellä on kivoja kauppoja. No koko hevon terminaali oli rempassa eikä yksikään vaatekauppa ollu auki. Tosi kivoja sellasia oli kyllä tulossa. Ehkä sit ens kerralla...
Lisäks Madridissa oli ihan schseisse ilma, satoi ja tuuli ja oli kylmempää kuin Frankfurtissa. Joten ei nyt menny ihan putkeen tuokaan reissu. Mutta oli ihana nähdä kavereita ja itse reissun sisällöstä kirjoitan erikseen.
