Mitä jos sit kuitenki Frankfurt

Mä en voi uskoa tätä mutta mä en muutakaan Pariisiin! Sydän vuotaa verta. Mä olin jo matkalla sinne allekirjoittamaan vuokrasopimusta ja shekkiä ja kaikkea ja sitten tapahtui jotain, joka muutti mun suunnitelmat kokonaan. Mulle tarjottiin Frankfurtista ehkä korkeatasoisinta paikkaa mitä mun taidoilla ja koulutuksella voi saada. Ja mä hyväksyin sen tarjouksen. Mulla oli taas dilemma; valitako chic elämä rakkauden kaupungissa vai ihan super hyvä duuni pienemmässä ja harmaassa pankkicityssä. Ekaa kertaa elämässä mä valitsin duunin, aiemmin oon menny vaan fiiliksen mukaan sinne missä on ollu kivointa. Tai no, ei mulle ennen ole tällaista mahdollisuutta tarjottu. Mä en edes hakenu sitä duunia, se vaan annettiin mulle hopeatarjottimella oikeastaan ilman mitään ponnisteluja mun puolelta. Kuinka siihen voi sanoa ei? Ja se on vakipaikka kaiken lisäks. 

Välillä mua ärsyttää että mä oon niin tehokas. Nyt olis niin paljon helpompaa jos oisin vaan päättäny mennä Pariisiin tammikussa ja sit vähitellen alkaa kattoa asuntoja ynnä muuta. Nyt mun pitää perua kaikki! Ja maksaa, kun eihän mun Pariisi-duuni nyt mulle mitään relocation palveluja maksa ja mä käytin jo niitä. Ja sit mun pitää perua kaikkien Frankfurt sopimuksien peruutukset. Toivottavasti saan vielä pitää kämpän. Siellä kävi jo välittäjä. Vuokraisäntä ei ole vastannu mun viesteihin.

Että sellaista. Täytyy nyt alkaa käydä Pariisissa kerran kuussa niin kauan että mä kyllästyn siihen. Viime viikolla kokeilin mennä autolla. Eihän sinne ole kuin 577km. Juna on edelleen ehkä helpoin vaihtoehto mutta ei tuo ajomatkakaan niin kamala ollut. Riippuu tietty ajajasta. Meillä meni kaverin kanssa matkaan vajaat viis tuntia. Jollain muulla menis varmaan reilusti enemmän. 

Rive gauche girl

Mä sain sen asunnon! Jee. Mut mä hävisin shekkikiistan. Asunnonvälittäjä odottaa mua tänä perjantaina klo 14:30 siellä asunnolla niin allekirjoitetaan vuokrasopimus ja sit mä saan kirjottaa elämäni ekan shekin. Eiku oli mulla shekkivihko kerran Kanadassa, vuonna 1995. Jo silloin se oli musta niin last season. Kirjotin tasan yhden shekin koko sielläoloaikana. Mun täytyy alkaa maksaa vuokraa jo heti allekirjoitushetkellä, eli 20. joulukuuta alkaen. Tammikuuhun asti ne ei mulle asuntoa pidä. Eli jos joku kaipaa ilmaista majoitusta jouluna Pariisissa niin ota yhteyttä. Oma patja mukaan! Muuttopäivä ei ole vielä vahvistunu mutta varmaan heti tammikuun ekoina päivinä. Töissä mua ei odoteta ennen loppiaista. Toivottavasti ehdin saada shekkivihon perjantaihin mennessä. 

Pankkitileistä sen verran että Kanadassa ollessa muistan että pankkitilin avaamiseen riitti kun rasti ruutuun että asuuko, työskenteleekö vai shoppaileeko pankkikonttorin alueella. Rastin että shoppailen. Sit mä sain tilikirjan (vai mikä halvattu sen vihkosen nimi on?) ja shekkivihon. Pankkikorttia ne mainosti jonain uutena ja mullistavana keksintönä. Mä käytin pelkkää pankkikorttia enkä jaksanu pitää tilikirjaa ajan tasalla vaikka sen ois voinu aina käydä leimauttamassa pankkiautomaatilla. Mullistavaa mun mielestä kuitenkin oli että sain itse valita pankkikortin tunnusluvun. Ja että tilitalletuksia saattoi myös tehdä pankkiautomaatin kautta.

Ranskan pankki on jo lähettäny mulle neljä kirjettä kotiin. Yksikään ei ole mulle millään tavalla hyödyllinen. Sain muun muassa todistuksen siitä että olen tallettanut sen 50 euroa tililleni.  Tai no, sain mä mun uuden Visa-kortin tunnusluvun. Itse korttia ei tietenkään ole vieä näkyny, tai shekkivihkoa. Ranskassa ei muuten ole pankki- ja luottokorttia erikseen. Mun "Visa" on itse asiassa pankkikortti ja rahat lähtee aina suoraan tililtä. Se vaan näyttää luottokortilta ja sillä voi shoppailla netissä normaalin luottokortin tapaan. Sopii mulle. Yks kortti vähemmän kannettavana (ja lompakon hävitessä uusittavana).

Musta tulee nyt sitten rive gauche -tyttö. Tulen asumaan joen coolimalla eteläpuolella missä kaikki artistit ja muut mielenkiintoiset tyypit asuu. Koska duuni on samalla puolen jokkee niin mun ei kovin usein ees varmaan tartte käydä siellä turistien kansoittamalla pohjoispuolella. Viime visiitillä tuli ihan hirveä ahdistus kun kävin pyörähtämässä Lafayetten edustalla. Sisään sinne en kyenny tälläkään kertaa menemään. Ihmisiä siellä on vaan aivan liikaa. Siis aivan liikaa. Jopa Mumbain ruuhkajunassa on väljää siihen verrattuna.

Kämppää etsimässä

Oletko koskaan yrittänyt avata pankkitiliä Ranskassa? Joo, älä yritäkään. Ei vitsi mitä vääntöä se on! Mulla oli paikallinen avustaja mukana ja sen sata dokumenttia ja silti ei meinannu onnistua. Kahteen kertaan ne käski tulla takas tammikuussa. Kaks kertaa mun relocation assari joutu soittamaan puhelun jonneki korkeammalle taholle. Kolme kertaa piti käydä tarkistamassa pomolta että josko nyt onnistuis. Ranskassa ei voi vuokrata asuntoa jos ei ole paikallista pankkitiliä, mutta pankkitiliä ei saa jos ei ole paikallista asuinosoitetta antaa. Todella loogista. 1.5 tuntia siihen meni mutta nyt mulla on pankkitili!!! Ja shekkivihko. Kyllä, ne pelaa siinä maassa vielä shekeillä. No comments. Niin, ja kun tili oli avattu mun piti tallettaa sille 50 euroa. Sain kassalta talletuskortin jonka tungin pankkiautomaattiin josta valitsin talletettavan summan ja sit tungin setelin perään. No comments.

Seuraava päivä meni sitten asuntoja katsellessa. Sopivasti oli joku afrikkalaispresidentti valtiovierailulla ja kaikki kadut ja sillat poikki. Meidän piti alunperin nähdä yhdeksän kämppää mutta lopulta onnistu nähdä vaan kuusi (pari niistä oli jo menny ja yhteen ei vaan enää ehditty). Pääosin kämpät on pieniä, kalliita ja olemattomilla "keittiöillä" varustettuja. Yhdessäkään mun näkemässä keittiössä ei mm ollu katsottu paikkaa hellalle. Eikö se jengi kokkaa lainkaan? Mä kokkaan paljon ja monille ja keittiö ilman jääkaappia, neljälevyistä hellaa, uunia ja tiskikonetta ei vaan ole vaihtoehto mulle. Onneksi kaksi noista kuudesta kämpästä on sellasia että niihin saa tungettua kaikki noi laitteet. Mä en vaan sit ite enää mahdu niiden keskelle sinne kyökkiin. Niin, ja Ranskassa pitää tuoda aina omat keittiölaitteet mukana myös vuokrakämppiin joten eiku jääkaapin ostoon nyt sit vaan.

Mulla oli sitten dilemma että ottaako hieman halvempi ja tosi hyvällä pohjaratkaisulla varustettu kämppä 3.5 km päästä duunista hieman boring alueelta. Vai hieman kalliimpi ja surkeampi luukku 10 min kävelymatkan päästä duunista. Halvemmassa on keskuslämmitys ja hissi. Keskustakämpässä pitää maksaa vielä vuokran päälle kaasulämmitys. Ne on about saman kokoisia, molemmat vanhoissa taloissa, parkettilattiat ja korkeat huoneet. Päädyin haluamaan sen kaikista kalleimman mutta kaikista parhaalla alueella olevan. Siitä kävelee 5-10 minsaa Eiffel tornille. Eikös se ole koko Pariisiin muuton tarkoitus että on keskellä Pariisia ja kaikki on käden ulottuvilla? Nyt mun pitää odottaa huomiseen että hyväksytäänkö mut asukkaaksi siihen kämppään. You never know. Todistukset ja dokumetit on toimitettu asunnönvälittäjälle mutta eihän noista koskaan tiedä. Pitäkää peukut pystyssä koska mä ehkä kuolen jos mä en nyt saa sitä kämppää. :)

Niin ja seuraava ongelma on kun mun pitää maksaaa ekan kuun vuokra, takuuvuokra ja välityspalkkio. Ne haluu sen shekillä. Mä aattelin ihan tollasta tilisiirtoa. Mutku se on niin vaikeeta ku sit pitäs olla kaikenmaailman IBAN numerot ja kaikkee. So? Eikös koko Eurooppa ole vähitellen siirtyny käyttämään pelkkiä IBAN muotoisia tilinumeroita myös kotimaan maksuliikenteessä? Suomessahan se tapahtu jo pari vuotta sit mutta jopa Saksan pankista tuli tänä syksynä kirje joka ilmoitti asiasta. Katsellaan. Pahimassa tapauksessa mun pitää mennä Pariisiin uudestaan ens viikolla allekirjottamaan vuokrasopimus ja shekki. Sitä ennen mun vaan pitää tehdä tilisiirto mun saksalaiselta tililtä ranskalaiselle koska sillä tallettamallani 50 eurosella en taida vielä ihan tosta selvitä.

Ja voittaja on...

...PARIISI! Niin, siis enhän mä siellä nyt ihan täysin huvikseni ole ravannut, vaan nyt voin paljastaa että olin siellä kahdessa työhaastattelussa. Ilmeisesti haastattelut meni hyvin, sillä mä sain sen duunin ja nyt on muutto Pariisiin edessä. Se on alkuun kolmen vuoden sopimus joka voidaan lopulta jossain vaiheessa vakinaistaa, joten huolet siitä että onko mulla taas ens kuussa duunia vai ei on nyt tälllä haavaa loppu. Uusi työ alkaa tammikuun alussa, heti kun vanha täällä Frankfurtissa loppuu. Nyt on sit pikkasen säätöä siinä miten saan itseni ja tavarani roudattua Pariisiin ja kaiken sen nyt niin suurelta ja mahdottomalta tuntuvan paperityön hoidettua.

Mun duuni on tosi byrokraattinen yksikkö paperityön kannalta ja ette usko kuinka paljon kaiken maailman todistuksia mä saan sinne toimittaa. Multa ei ole kukaan koskaan ikinä lukion jälkeen kysyny ylioppilastodistusta, mutta tonne sain sen nyt sit lähettää. Vaikka todistuksen korkeakoulututkinnosta olin jo toimittanut. Mutta älkää syyttäkö Ranskaa tosta byrokratiasta, se mun tuleva duuni toimii Euroopan Komission alaisena ja se on kaikki Brysselin syytä. Joudun myös menemään Luxemburgiin lääkärintarkastukseen ennen kuin ne voi lähettää mulle virallisen työsopimuksen. Saksalaiset lääkärit ei kelpaa todistamaan että olen työkelpoinen.

Asuntoa olen jo alkanut etsiä ja kun kerran haluan hyvän kämpän keskeiseltä alueelta niin olin varautunut maksamaan aika paljon enemmän kuin Frankfurtissa. Onneksi Ranskan laki tuli tähän väliin jeesaamaan mua säästämään rahojani myös viiniin ja patonkiin. Ranskassa ei nimittäin saa vuokrakämpästä maksaa enempää kuin 1/3 omasta nettopalkasta. Mun piti siis toimittaa todistus mun tulevasta nettopalkasta ja nyt mulla on yläraja jota enempää en saa maksaa. En ehkä sit saa sitä mun unelmalukaalia Louvren vierestä mutta toivottavasti nyt ees joku kohtuullinen mesta löytyy. Nopean skannauksen jälkeen näyttää siltä että joudun luopumaan about 20 neliöstä nykyiseen nähden. Toivottavasti saan huonekalut ja ennen kaikkea mun kengät mahtumaan! Jos haluaisin ylittää tuon 1/3 rajan niin sitten mun pitäisi tallettaa jollekin tilille vakuudeksi vuoden vuokrat ihan siltä varalta että tuhlaisinkin kaikki rahani patonkiin eikä korkeamman vuokran maksaminen onnistuisi. Vuoden vuokrat on aika iso summa joten taidan jättää väliin.

Mulla on Pariisissa palkattuna relocation agentti joka etsii mulle kämppiä ja auttaa sitten neuvottelemaan vuokran ja tarkastaa vuokrasopimuksen. Se tekee myös mun puolesta sähkö yms. sopimukset ja auttaa avaamaan pankkitilin, netti- ja puhelinliittymän. Suosittelen tuota palvelua kaikille Pariisiin muuttaville jotka ei itse puhu ranskaa. Tai vaikka puhuiskin niin toi tekee elämästä todella paljon helpompaa. Niillekin tosin saan toimittaa kaikenlaisia todistuksia. Ihan pelkkää vuokrasopimusta varten piti toimittaa kopio passista, uusi työtodistus sekä kirje tulevasta duunista missä sanotaan se nettopalkka, kolmen viime kuukauden vuokrakuitti täältä Frankfurtista, kolmen viime kuukauden palkkakuitti, viimeinen veroilmoitus kotimaasta sekä kopio sähkölaskusta mun nykyisestä asunnosta jolla todistetaan että oikeasti asun täällä. No, noi oli kaikki helppoja hankkia. Nyt mulla on enää täytettävänä ja hommattavana joku 27 eri lomaketta ja todistusta sinne duuniin.

Junalla Pariisiin

Mä kävin taas Pariisissa. Se kaupunki jotenki kiehtoo mua, mutta samalla mua hirvittää ajatus että sinne pitäs muuttaa. Siis kaikki se muuttoon liittyvä säätö ja se, että taas pitäs vaihtaa maata. Mutta kaikkihan haluaa asua Pariisissa ja se kultturelli ja "chic" elämänmeno kyllä sopis mulle. Tällä kertaa kokeilin junayhteyttä Frankfurtista. Matka junalla kestää muutamaan minuuttia vajaat neljä tuntia. Helsingistä pääsee samassa ajassa Vaasaan. Parasta junassa on se, että se menee Frankfurtin keskustasta suoraan Pariisin keskustaan eikä muuhun matkustamiseen mene yhtään aikaa. Lento kestää vaan tunnin, mutta sit pitää mennä kentälle, jonottaa turvatarkastuksessa, vaihtaa bussiin tai junaan ja sit vielä metroon. Pariisissa lentokenttä on tosi kaukana keskustasta ja sinne reissaaminen on rasittavaa. Junalla matkustaessa ei myöskään tartte miettiä mitä pakkaa laukkuunsa. Voi rauhassa kuljettaa vaikka pullon shamppanjaa eikä kukaan takavarikoi sitä turvatarkastuksessa.

Mä olin varannu junasta paikan hiljaisesta vaunusta kun ajattelin etten jaksa mitään lasten tai nuorisojoukkojen kiljuntaa tuntitolkulla. Tai vielä pahempaa, yksinäisten matkustajien kännykkäterrorismia. Ainoo vaan että kaikki ei osaa noudattaa sääntöjä yhtä hyvin kuin mä toivoisin. Vaunussa oli mennen tullen joku juntti joka katsoi asiakseen huutaa kännykkäänsä. Mennessä mun takana oli kovaääninen lapsi joka potki mun penkkiä ja palatessa vaunun takaosassa oli nuorisojoukko joka istui pitkin lattioita ja piti meteliä. Onneks mulla oli iPod mukana ja sain melut tukahdutettua musiikilla. Toki suurimman osan ajasta se jengi oli hiljaa, mutta pakkohan mun oli jotain kirjotettavaa keksiä :)

Pariisin lisäks olen sitte viime kirjoittaman käyny ainoastaan Suomessa. Nyt on matkailu hieman rauhoittunu kun keskityn työnhakuun ja kai sitä rahaakin pitäs säästää jos oon tammikuusta alkaen työtön. Työssä on myös ollu kova kiire kun sekä mulla että mun pomolla on viimeiset työviikot menossa. Voi tätä säädön määrää. On siis blogi jääny hieman taas taka-alalle. Kyllä mä teitä taas pian muistan uusilla jännittävillä matkatarinoilla.

Eiku sittenki ehkä Lontoo

Pariisi on kiva, mutta Lontoo on ehkä jopa vielä kivempi. Oltiin siellä pitkä viikonloppu kun Saksassa oli 3. lokakuuta Saksojen yhdistymisen päivä ja sen verukkeella saatiin ylimääräinen vapaapäivä.

Vähän sumuinen iltakuva, vasemmalla oleva korkea valotorni on London Eye

Eikä muuten oltu ainoat keskiviikkoiltana jotka oli päättäny poistua maasta. Meidän kone lähti  Frankfurtin ykkösterminaalin B-osiosta ja yleensä turvatakastusjono sinne on about 10-15 minuuttia, jos on ruuhkaa niin ehkä 30. Nyt siellä kiemurteli sellanen vähintään parin-kolmen tunnin jono käytävää pitkin A-osion porteille asti. Hups, ja meillä oli reilu tunti aikaa ehtiä koneeseen. Onneksi olen niin usein matkannu Frankfurtista että tunnen kentän jo kuin omat taskuni ja pienellä luovuudella päästiin kiemurtelemaan toista kautta porteille. Ekaa kertaa elämässä ihan oikeesti luulin myöhästyväni lennolta, mutta ehdittiin me kuitenkin. Siinä vaiheessa kun koneen piti lähteä puuttui sieltä kahdeksan matkustajaa ja me niitä sitten odoteltiin ylimääräiset kymmenen minuuttia. Ihmettelen vaan että miten vaan kahdeksan puuttui! Millä ilveellä se koko muu jengi oli ehtiny sisään siitä ruuhkasta? Samanlaiset jonot oli viimeks kun satoi lunta viikon ja kaikki lennot peruttiin.

My kinda place, halpaa intialaista safkaa ja oman pullon saa tuoda mukaan.

Pitkästä aikaa tuli katseltua Lontoota taas turistin silmin sillä mukanani kulki kaksi siellä ekaa kertaa visitillä olevaa kaveria. Hotelli meillä oli mun suosikkialueella Notting Hillissä. Kierrettiin taas Portobello Roadit, käytiin vetämässä kierros London Eyessa josta käveltiin jokea pitkin Tower Bridgelle yms. Lontoossa sää suosi, siellä oli tosi lämmin eikä satanutkaan kuin ihan vähän vaan.

Soho oli täynnä kuhinaa torstai-iltana. Lontoossa on ihan sama mikä viikonpäivä on menossa, aina löytyy tekemistä ja menoa. Teatteri- ja musikaaliesityksiä pyörii montakymmentä joka ilta täysille saleille. Frankfurt on niin boooring siihen verrattuna. Mutta, Frankfurtissa voi kävellä tai jopoilla töihin. Jos metroa käytän, pääsen kaikkialle minne haluan about 10-20 minuutissa. Toista se on Lontoossa. Sillipurkit taas täynnä ihmisiä, kova meteli, katto kaatuu päälle, matkat kestää 40 minuutista ylöspäin vaikka kulkisikin vain keskustan toisesta päästä toiseen, asemilla ei juurikaan harrasteta rullaportaita jne. Ja asuminen on todella kallista. Siis todella. Mutta kovin kaukana keskustasta en kuitenkaan haluais asua. Tällä hetkellä mulla ei ole mitään työhakua menossa Lontoossa mutta alko ehkä sit kuitenki haluttaa. Sillipurkkimetrosta huolimatta.

Kreikasta en pääse eroon edes Lontoossa. Kuva Sohosta.

Käytiin taas Inamossa josta kirjoitin oman jutun jo viime vuonna, ks Interaktiivinen ravintola

Heron Towerin 38. kerroksessa sijaitsevasta SushiSambasta on hienot näkymät kaupungin yli.

Mikään fillariparatiisi Lontoo ei ole. Edes puistoissa ei ole pyöräily sallittu kuin vain tietyillä alueille. Kyllä siellä oli tarjolla samanlaisia vuokrapyöriä kuin Pariisissa, mutta jengi polki siellä liikenteen seassa ja se näytti mun silmään aika uskaliaalta touhulta. Varsinkin kun liikenne ajaa ihan väärään suuntaan. Komeimmat fillarit oli sitte vaan koristeina, kuten alakuvassa.

Pariisi...ehkä sittenkin

Kävin taas Pariisissa. Mä en nyt pysty pysymään sieltä poissa ennen kuin saan kunnon fiiliksen kaupunkiin. Ja tällä kertaa mä todella tykkäsin ja tunsin jo olevani yksi kaupungin asukkaista. Olin ekaa kertaa yksin Pariisissa ihan vaan nähdäkseni miten mä siellä sitten pärjäisin jos muutto tulee ajankohtaiseksi. Nyt mä sit haluan muuttaa sinne. En ymmärrä mistä pariisilaiset on saanu tylyn ja koppavan maineen. Mä en ole ikinä koskaan milloinkaan saanu siellä mitään muuta kuin todellä hyvää ja ystävällistä palvelua. Ihan sama olenko yksin, miesseurassa vai naisseurassa liikkeellä. Ja ne kaikki puhuu siellä englantia

Parasta Pariisissa (ja koko Ranskassa) on shamppanja ja sitä sain tälläkin kertaa maistaa. Alemmassa kuvassa on traditionaaliseen tapaan taikinakuoren sisällä valmistettu burgundinpata.

Tällä kertaa mulla oli hotelli todella keskeisellä alueella ja pystyin kävelemään joka paikkaan. Se kaupunki on paljon mukavampi kun ei tartte istua ahtaissa metroissa ja kun heti ovelta pääsee keskelle kadun kuhinaa. En ole vielä uskaltanut katsoa paljonko vuokrat sillä alueella on, mutta matkustelu saattaa kyllä vähentyä jos Pariisiin muutan. Toisaalta, Pariisi tarjoaa itsessään paljon kaikkea mielenkiintoista että ei sieltä nyt joka viikonloppu tarttis pois edes lähteä.

Louvren aukio iltasella. Edelleen täynnä kuhinaa. Kuten näette ihmisten vaatetuksesta, Pariisissa oli aika lämmin. Ja aurinko jopa paistoi. Satoi siellä toki yhtenä aamuna mutta siinä vaiheessa kun lähdin liikkeelle oli sade jo lakannut. Perjantaina lounasaikaan oli kaikki ruohonkaistaleet ja suihkulähteiden reunat täynnä pikniklounasta nauttivia pariisilaisia.

Sen lisäksi että tapasin muutamia ystäviä vietin lauantaipäivän suurimmaksi osaksi hautausmaalla. Hautausmaat on Pariisissa tosi upeita ja sinne on haudattu paljon tärkeitä historian henkilöitä. Halusin käydä Père Lachaisen hautausmaalla kurkkaamassa Jim Morrisonin haudan (ei ehkä historiallisesti kaikkein tärkein hahmo) ja samalla haustausmaalla on mm. Edith Piaf, Chopin, Balzac, Oscar Wilde, Maria Callas ja Max Ernst sekä kasoittain superrikkaita peruspariisilaisia.

Pariisin rikkaat on pystyttäny toinen toistaan hienompia patsaita ja rakennuksia omaistensa muistoksi. Hietsun perusmustat hautakivet on aika vaisuja  noiden rinnalla.

Siellä se James Douglas Morrison makaa. Sillä oli yllättävän pieni hauta mutta täynnä tuoreita kukkia ja ympärillä kävi myös jatkuvasti kova kuhina.

Etsin Piafia mutta löysin Balzacin. Hautausmaa on jaoteltu numeroituihin alueisiin ja sen lisäksi julkkisten hautapaikat on numeroitu kartassa erikseen. Katsoin että Piaf ois nro 97, mutta se olikin hauta-alueen numero. Haudan 97 takaa löytyi Balzac.

Löytyihän se Madame Piafkin lopulta ihan toiselta puolen hautausmaata. Melko vaatimaton oli tuokin hauta. Ekaa kertaa näin että Piafin oikea sukunimi oli Lamboukas, kreikkalainen nimi. Syntyjäänhän Edith oli Gassion. Piti selvittää tuo Kreikka-linkki ja selvisi että Herra Lamboukas oli Edithin toinen aviomies, kreikkalainen kampaaja, joka sittemmin ryhtyi laualajaksi ja näyttelijäksi nimellä Théo Sarapo.

Oscar Wildella oli hieman komeampi hauta kooltaan mutta muuten aika aneemisen näköinen. Omaiset oli pystyttäny haudan ympärille pleksin suojaksi töhryiltä ja siinä luki että elkää hyvät ihmiset sotkeko kun puhdistus menee jälkeläisetn omasta pussista.

Siellä niitä rikkaiden viimeisiä majoja on vieri vieressä. Vähän kuin bajamajat rivissä. Ja vielä pari tippiä hautuumaavierailulle: hanki etukäteen hautausmaan kartta jostain turistitoimistosta missä näkyy myös numeroidut haudat ja keitä siellä on. Hautausmaalla karttoja on vain parissa kohtaa ja ilman omaa karttaa et varmaan löydä ketään (nimim. been there tried that). Ja laita jalkaan mukavat, tasapohjaiset kengät. Koko hautausmaa on yhtä mukulakiveä ja kokemuksella voin kertoa että korkokengät ei siellä toimi.