Pariisi...ehkä sittenkin

Kävin taas Pariisissa. Mä en nyt pysty pysymään sieltä poissa ennen kuin saan kunnon fiiliksen kaupunkiin. Ja tällä kertaa mä todella tykkäsin ja tunsin jo olevani yksi kaupungin asukkaista. Olin ekaa kertaa yksin Pariisissa ihan vaan nähdäkseni miten mä siellä sitten pärjäisin jos muutto tulee ajankohtaiseksi. Nyt mä sit haluan muuttaa sinne. En ymmärrä mistä pariisilaiset on saanu tylyn ja koppavan maineen. Mä en ole ikinä koskaan milloinkaan saanu siellä mitään muuta kuin todellä hyvää ja ystävällistä palvelua. Ihan sama olenko yksin, miesseurassa vai naisseurassa liikkeellä. Ja ne kaikki puhuu siellä englantia

Parasta Pariisissa (ja koko Ranskassa) on shamppanja ja sitä sain tälläkin kertaa maistaa. Alemmassa kuvassa on traditionaaliseen tapaan taikinakuoren sisällä valmistettu burgundinpata.

Tällä kertaa mulla oli hotelli todella keskeisellä alueella ja pystyin kävelemään joka paikkaan. Se kaupunki on paljon mukavampi kun ei tartte istua ahtaissa metroissa ja kun heti ovelta pääsee keskelle kadun kuhinaa. En ole vielä uskaltanut katsoa paljonko vuokrat sillä alueella on, mutta matkustelu saattaa kyllä vähentyä jos Pariisiin muutan. Toisaalta, Pariisi tarjoaa itsessään paljon kaikkea mielenkiintoista että ei sieltä nyt joka viikonloppu tarttis pois edes lähteä.

Louvren aukio iltasella. Edelleen täynnä kuhinaa. Kuten näette ihmisten vaatetuksesta, Pariisissa oli aika lämmin. Ja aurinko jopa paistoi. Satoi siellä toki yhtenä aamuna mutta siinä vaiheessa kun lähdin liikkeelle oli sade jo lakannut. Perjantaina lounasaikaan oli kaikki ruohonkaistaleet ja suihkulähteiden reunat täynnä pikniklounasta nauttivia pariisilaisia.

Sen lisäksi että tapasin muutamia ystäviä vietin lauantaipäivän suurimmaksi osaksi hautausmaalla. Hautausmaat on Pariisissa tosi upeita ja sinne on haudattu paljon tärkeitä historian henkilöitä. Halusin käydä Père Lachaisen hautausmaalla kurkkaamassa Jim Morrisonin haudan (ei ehkä historiallisesti kaikkein tärkein hahmo) ja samalla haustausmaalla on mm. Edith Piaf, Chopin, Balzac, Oscar Wilde, Maria Callas ja Max Ernst sekä kasoittain superrikkaita peruspariisilaisia.

Pariisin rikkaat on pystyttäny toinen toistaan hienompia patsaita ja rakennuksia omaistensa muistoksi. Hietsun perusmustat hautakivet on aika vaisuja  noiden rinnalla.

Siellä se James Douglas Morrison makaa. Sillä oli yllättävän pieni hauta mutta täynnä tuoreita kukkia ja ympärillä kävi myös jatkuvasti kova kuhina.

Etsin Piafia mutta löysin Balzacin. Hautausmaa on jaoteltu numeroituihin alueisiin ja sen lisäksi julkkisten hautapaikat on numeroitu kartassa erikseen. Katsoin että Piaf ois nro 97, mutta se olikin hauta-alueen numero. Haudan 97 takaa löytyi Balzac.

Löytyihän se Madame Piafkin lopulta ihan toiselta puolen hautausmaata. Melko vaatimaton oli tuokin hauta. Ekaa kertaa näin että Piafin oikea sukunimi oli Lamboukas, kreikkalainen nimi. Syntyjäänhän Edith oli Gassion. Piti selvittää tuo Kreikka-linkki ja selvisi että Herra Lamboukas oli Edithin toinen aviomies, kreikkalainen kampaaja, joka sittemmin ryhtyi laualajaksi ja näyttelijäksi nimellä Théo Sarapo.

Oscar Wildella oli hieman komeampi hauta kooltaan mutta muuten aika aneemisen näköinen. Omaiset oli pystyttäny haudan ympärille pleksin suojaksi töhryiltä ja siinä luki että elkää hyvät ihmiset sotkeko kun puhdistus menee jälkeläisetn omasta pussista.

Siellä niitä rikkaiden viimeisiä majoja on vieri vieressä. Vähän kuin bajamajat rivissä. Ja vielä pari tippiä hautuumaavierailulle: hanki etukäteen hautausmaan kartta jostain turistitoimistosta missä näkyy myös numeroidut haudat ja keitä siellä on. Hautausmaalla karttoja on vain parissa kohtaa ja ilman omaa karttaa et varmaan löydä ketään (nimim. been there tried that). Ja laita jalkaan mukavat, tasapohjaiset kengät. Koko hautausmaa on yhtä mukulakiveä ja kokemuksella voin kertoa että korkokengät ei siellä toimi.

Elefanttikaupunki Luxemburg

Mä taidan sittenkin olla pikkukaupunki-ihminen, vaikka luulin olevani joku isojen metropolien kasvatti. Luxemburg on kiva paikka ja mä voisin helposti kuvitella asuvani siellä. Kansainvälinen se toki on ja se ehkä tekee paikasta mielenkiintoisemman kuin muut saman kokoluokan kaupungit. Luxemburgin (maan) puolesta miljoonasta asukkaasta alle 50% on luxemburgilaisia, loput tulee yli sadasta eri maasta. 87% ulkomaalaisista on kuitenkin muista EU-maista. Luxemburgin kaupungissa on vaan 90.000 asukasta mutta väestö on aika nuorta (ulkkisten keski-ikä 35v) ja siellä on mm. aika vilkas yöelämä ja ILMAINEN yöbussi baarialueelle ja takas. Huono puoli on että kaikissa baareissa ja yökerhoissa saa vielä polttaa. Se toivottavasti muuttuu pian.

Tällä reissulla Luxemburgin oli vallannu elefantit. Kadunkulmat ja aukiot oli täynnä värikkäitä elefantteja jotka on osa "Elephant parade" liikettä joka jeesaa Aasian elefantteja. Niitä värikkäitä patsaita voi siis ostaa ja rahat menee sitten oikeiden elefanttien paremman elämän hyväksi. Oli aika hauskan näköistä ja mä ainakin innostuin niitä kuvailemaan.

Luxemburgissa on periaatteessa kolme virallista kieltä; saksa, ranska ja luxemburgi. Käytännössä ainoastaan ranskalla pärjää kaikkialla. Ja voi vitsit että se ranskalainen väestö on muuten tylyä! Kaupoissa ja ravintoloissa on henkilökunta pääosin ranskalaista ja mua ei ole kohdeltu niin huonosti edes Saksassa. Esimerkki vaatekaupasta: mentiin sisään tyhjään kauppaan, myyjää ei näy missään, ei tule tervehdystä, ei tule kukaan kysymään voinko auttaa. No, se on ihan normaalia joten me hiplailtiin vaatteita itseksemme ja valittiin jotain sovitettavaa. Mutta auta armias, sillä siunaaman minuutilla kun päätettiin siskon kanssa mennä kokeilemaan vaatteita ja oltiin jo suljettujen verhojen takana pukukopissa niin eikös paikalle pelmähdä hapan ranskalainen tantta joka kiskoo verhot auki (kiitti, me ollaan täällä jo riisumassa) ja alkaa huutaa ranskaksi että aina pitää näyttää myyjälle mitä aikoo sovittaa ja onhan törkeää tuollainen oma-aloitteisuus ja tämä peli ei täällä vetele. Sanoin sille että olis halvatun paljon helpompi näyttää jotain myyjälle jos se olisi jossan näköetäisyydellä tavattavissa, lehmä! Ei ostettu sieltä mitään.

Sitten mentiin kahville, paikkaan jonka nimi on CAFE Francaise. Yritettiin saada tarjoilijan huomiota ja kysyä että voidaanko saada jostain pöytä, haluttais vaan kahvia mutta ei ruokaa. Vauhdissa annettu vastaus oli "tämä on ravintola eikä mikään kahvila" ja sit se katos näkyvistä. Juu, no ei sit väkisin. Mentiin naapuripaikkaan joka oli myös nimeltään cafe jotain ja siellä onnistu saada myös pelkkää kahvia (vaikka lopulta päädyttiin tilaamaan myös syötävää, Francaise menetti hyvät asiakkaat). Siellä puolestaan yksi tarjoilija alkoi huuutaa kun meidän tuolien selkämykset oli ihan kiinni naapuripöydän tuolien selkämyksissä eikä siitä mahtunu välistä kulkemaan. Öhm, tuota, me vaan istutaan tässä, itse te ootte nää tuolit ja pöydät asettanu tälleen, lehmät! Siinä ravintolassa oli onneksi myös ystävällinen nuori tarjoilijapoika joka puhui kaikkia tarvittavia kieliä ja pelasti meidän päivän. Jos mä muutan Luxemburgiin, mun pitää ekaks oppia suoltamaan loukkauksia ranskaks. Se on ainoo tapa millä niiden halvatun patonkien kanssa pärjää.

Paikkoja joissa a) puhutaan englantia/saksaa b) saa hyvää palvelua c) ne on cooleja ja niissä soi hyvää musaa on mm. Cafe Konrad, kahvila jossa voi vaan hengailla, Urban bar, baari jossa kaikki on kohallaan, Ikki, lounge tyyppinen yökerho jossa saa hyviä cocktaileja sekä Magnum, yökerho jonne voi mennä sitten kahden jälkeen yöllä jos on vielä siinä vaiheessa hereillä. On auki kuuteen. Että siinä sulle illan ohjelma Luxissa. Kiitos serkulle vieraanvaraisuudesta ja siitä että näytit meille taas uusia kivoja paikkoja!

Pariisissa sataa aina

Nyt se on sitten takana, viikonloppu Pariisissa. Mä en edelleenkään ole varma olisko musta ihanaa muuttaa sinne ihan asumaan, mutta kyllä se turistikohteena toimii. Musta tuntuu että pariisilaisten pääasiallinen tehtävä on käydä picnicillä. Seinen varsi on ihan joka ilta täynnä jengiä patonkien ja viinipullojen kanssa. Myös kaikki puistot on kansoitettu picnic korein varustetuin seuruein. Picnicillä käynti tuntuu olevan kaiken ikäisten juttu. Siellä on lapsiperheitä, kaveriporukoita, nuoria pareja, vanhoja pareja, herroja hienon shamppanjan kanssa, opiskelijoita halvan viinin kanssa jne. Itsekin kokeiltiin picniciä Seinellä, vastapäätä Notre Damea ja hyvää oli. Kuten muutenkin kaikki mitä siellä suuhuni pistin. Mutta voitteko kuvitella että kolme päivää ravittuani itseäni pääosin patongeilla, croisanteilla, pain au chocolatilla ja rasvaisilla juustoilla, mä painoin palattuani kilon vähemmän kuin sinne mennessäni. Terveellinen ruoka on ihan huijausta!

Picnic Seinen varrella on paras tapa viettää iltaa Pariisissa

Vapaudenpatsas ja Eiffel sulassa sovussa.

Sacre Coeur iltavalaistuksessa

Rakkauden silta. Kuinkahan moni noista lukon kiinnittäneistä ja ikuista rakkautta vannoneista pariskunnista on vielä yhdessä...?

Pariisi ei ole sitten mikään halpa paikka. Mutta sehän me jo tiedettiin. Mietin vaan miten paljon se jengi siellä tienaa kun esimerkiksi St. Germainin alueen kuuluisat kahvilat - ne samat joissa Hemingway, Sartre, de Bouvoir yms kuuluisat kirjailijat jo aikoinaan kaffitteli, tai ehkä haki muunlaista inspiraatiota kirjoitteluunsa - on ihan tupaten täynnä koko ajan. Keskimäärin kuppi kaffetta maksaa seitsemän euroa ja tortun saa siihen kaveriksi ehkä kympillä. On Pariisissa toki halvempiakin alueita, mutta esim. Montmartrella paikalliset valitti kun niiltä laskutettiin kahdeksan euroa olutlasista vaikka se enimmillään yleensä on neljä euroa (mua kiinnostais tietää missä ne normaalisti käy, mä haluun kans sinne). Turistien takia hinnat on sielläkin pilvissä. Mutta ei turistitkaan ole aina mitään miljonäärejä. Edes amerikkalaiset. Mihin noi hinnat oikein perustuu? No siihen kai että me juntit mennään ja maksetaan ne kovat hinnat kun mekin halutaan hengata niillä siisteillä alueilla.

Cappuccino 7.5 euroa, suklaatorttu 9 euroa. Kyllä on hinnat kohillaan St. Germainin alueella

Burgundinpata syödään suoraan kattilasta

Ja tilaus kirjoitetaan pöytäliinaan

Mitä säähän tulee, mun käsitys on että Pariisissa sataa aina. Ja silti jengi käy päivittäin picnicilla! Ei siellä koko päivää sada, ehkä hetki vaan ja sit paistaa aurinko ja sit menee pilveen ja sit ehkä taas sataa ja sit tuleekin kuuma kun aurinko taas porottaa. Pariisissa on tosi vaikea pukeutua niin että sama vaatetus kestäisi koko päivän kun sää koko ajan muuttuu. 

Asumista Pariisissa jos nyt ajattelee niin kämppä pitäs kyllä saada suht keskustasta ja helpon matkan päästä duunista (siitä kuvitteellisesta duunista jota mulla ei vielä ole). Huono puoli on tietty se, että asunnot just niiltä mun havittelemilta alueilta on tosi kalliita. Ja matka lentokentälle on joka tapauksessa pitkä. Ja se metrossa istuminen on tosi rasittavaa. Jos nyt istumaan pääsee. Ja metro on meluisa ja sottainen ja ahdas. Ihan toista kuin Helsingin laveat oranssit matkustajalaivat joihin mahtuu melkein ajamaan autolla sisään. Niin siis haluanko mä nyt sinne Pariisiin asumaan vai en? En mä tiedä. Ei missään ole helppoa, mutta Pariisissa ois ainakin paljon mahdollisuuksia ja tarjontaa jos vaan osaa etsiä.

Kyllä Pariisin varpuset aina Kauppatorin lokit voittaa

Halpalentoyhtiö nimeltä ryanair

Jostain käsittämättömästä syystä aina kesän tullen lentolippujen hinnat Kreikkaan nousee pilviin kun matkustaa Frankfurtista. Suomesta saa koko kahden viikon pakettimatkan samalla hintaa kun täältä pelkät lennot. Ihan perus Ateenan lennot on ollu koko kesän jotain 700€ luokkaa ja jos suoraan saarille haluaa niin voi olla että jopa kalliimpaa. Parhaimmillaan olen lentäny Ateenaan 99€ lennoilla kesä-elokuun ulkopuolisena aikana. Joten ei ole ihme että tällä kertaa jouduin valitsemaan Lufthansan tai Aegean Airin sijaan Ryanairin. 

Ja siitähän riittää kerrottavaa. Ensinnäkin, se ei operoi Frankfurtin kentällä, vaan lennot lähtee "Frankfurt-Hahnilta" jolla ei ole tietenkään mitään tekemistä Frankfurtin kanssa. Sinne on n. 125km matkaa ja bussimatka kestää 1h 45 minsaa. Lennot lähtee Hahnilta yleensä joskus kuuden pintaan aamulla ja siihen ehtiäkseen pitää olla bussipysäkillä valmiina jo aamuyön pikkutunneilla. Meidän bussi lähti klo 03:00 ja oli perillä Hahnissa 04:45. Bussit kulkee ainoastaan 1.5 tunnin välein ja takastullessa sain venata sitä pitkälti toista tuntia. Mulla oli suora paluulento Rodokselta mutta kun siihen lisää odotuksen ja bussimatkan niin siinä ajassa ois jo ehtiny kiertää vaikka Ateenan tai jopa Helsingin kautta. Silti säästin about 500€, joten kyllä kannatti. Ensimmäinen päivä Kreetalla meni tosin ihan harakoille. Ei siinä kyenny muuta kuin nukkumaan.

Jos ei laukku mahdu tuohon rakoon niin se menee sitten ruumaan.

Ryanair sopii parhaiten sellaiselle joka matkustaa ilman matkalaukkua, käsimatkatavaraa kun saa viedä ilmaiseksi 10kg edestä. Tosin laukun pitää olla mittojen mukainen, vähänkin isompi menee ruumaan ja maksaa sitten erikseen. Ilman matkalaukkua välttää sen karjamarkkinamenon mikä siellä lähtöselvityksessä on. Kymmenen euron lisämaksusta saa oikeuden priority jonoon,  mutta niitä priority jonoja ei ole erikseen olemassa. Älä siis tuhlaa rahojasi siihen. Viidentoista euron lisämaksulla saa varata paikan koneesta, ensimmäiset rivit ja varauloskäyntipaikat on niitä varten jotka haluaa maksaa. Jalkatilaa on enemmän ja koneeseen sisään sekä sieltä ulos pääsee ensimmäisten joukossa. Mitään bisnesluokkaa siellä ei tietenkään ole. Jos maksaa sen 15 euron paikkamaksun siihen sisältyy myös priority-jono. Laukkua antaessa se ei jeesaa, mutta koneeseen sisään otetaan oikeasti ekaksi ne joiden lippu siihen oikeuttaa. Ja sinne koneeseenhan kävellään kenttärakennuksesta jalkaisin.

Oikealla on Priority ja vasemmalla Muut -  ja kaikki samassa kasassa.

Halvimmaksi tulee jos ei varaa paikkaa, ei ota priority boardingia, ei kanna matkalaukkuja eikä osta mitään muutakaan lisähörstettä mitä ne sivuillaan tarjoaa. Oikeasti, netissä tehtävässä check-inissä menee joku vartti kun siellä kysytään niin monta lisäkysymystä. Vuokraatko auton, haluatko ryantalk - puheaikaa, varaatko paikan, otatko lisälaukkuja, ostatko matkalaukkuja ja vitsi ties mitä. Ja check-in pitää tehdä netissä. En tiedä onko se edes mahdollista kentällä mutta jos on, niin tietenkin erillistä maksua vastaan. 15kg matkalaukun laittaminen ruumaan maksaa muistaakseni 35€ ja 20kg matkalaukku 45€. Ja siellä ei sitten jousteta. Jos 15kg laukussa on kamaa 15.4 kg:n edestä niin joko maksat 20kg hinnan tai siirrät ne ylimääräiset 400g käsimatkatavaroihin. Siellä sitä jengiä sitten kyykkii laukut levällään baggage-dropin edessä ja yrittää tasata kilojaan.

Ehkä ensi vuonna voin varata kesälomalennot sen verran ajoissa ettei tartte turvautua Ryanairiin. Mulla ei ole yhtään turnauskestävyyttä tohon karjamarkkinatouhuun. Me oltiin varattu ekalta riviltä paikat menolennolla kun haluttiin mahdollisimman tilava mesta et voidaan nukkua jalat suorana ja Hahnin kentällä meidät "priority" tyypit eristettiin rahvaasta sellaseen aidattuun karsinaan odottamaan koneeseen pääsyä. Vähän niinku suomalainen anniskelualue, paitsi et ilman anniskelua. Kyllä oli priority-fiilis siellä nököttäessä.

Huomenna lennän Pariisiin (ihan kunnollisella lentoyhtiöllä) ja ens viikon alussa tulee sitten blogiin Pariisin kuulumisia. Coupe de Champagne täältä tullaan!

Huolimattomuus on kallista

Mun elämä alkaa pikkuhiljaa taas palata raiteilleen. Lompakko on löytynyt! Sen on joku sitten kuitenkin poiminut sielä bussista ja vienyt Pohjolan Liikenteen käyttämään löytötavarapisteeseen Kampissa. Rahathan sieltä oli tietty viety, enkä mä niillä korteillakaan enää mitään tee. Olin ehtiny jo kuolettaa kortit ja tilata uudet nettipankkitunnukset,  ennenku sain selville että lompakko onkin vielä olemassa. Kerran kuoletettuja kortteja ei saa enää palautettua henkiin vaikka ne jostain löytyiskin. Ajokorttia en vielä tilannu kun se on niin vaikeeta ja sen mä nyt saan sitten takaisin. Ja muutaman kuitin. Mietin vaan että kukahan tossa ketjussa on vetänyt välistä. Lompakon löytäjä, bussiyhtiön työntekijä vai löytötavaratoimiston virkailija? Toivottavasti rahat meni jollekin sellaiselle joka niitä todella tarvitsee enemmän kuin minä. 

Uuden puhelimen sain vihdoin kanssa tilattua. Mä olin kyllä kaukaa viisas ja tein tilauksen netin kautta jo Suomessa ollessa. Luottokorttimaksu ei vaan ehtinyt mennä viikonlopun aikana läpi ja tilaus jäi seisomaan kun maanantaina kuoletin kortin. Sain onneksi vaihdettua maksutavan ja suoraveloitus tililtä onnistui. Nyt puhelin on jo matkalla mun luo. Pari päivää tässä saattaa vielä mennä.

Halvaksihan tämä hölmöily ei missään nimessä tullut. Lompakossa oli n. 60 euroa rahaa joka on nyt menetetty. Löytötavaran noutaminen maksoi 20 euroa (!). Löytötavaratoimistoon soittaminen maksaa 1.97€/min. ja nettikyselylomakkeen lähettäminen maksaa 5€. Hyvä bisnes! Tosin Kampista ne vastas sähköpostitiedusteluun enkä joutunu noita palvelumaksuja maksamaan. Uusi puhelin ei tietty myöskään ollut ilmainen. En ole vielä varma joudunko uudesta luottokortistakin maksamaan. Luultavasti. Ei kai täällä mitään ilmaiseksi anneta. Tänään en kuitenkaan jaksa surra sillä eräs minulle tärkeä ihminen tulee Frankfurtiin ja nyt on juhlan aika!

Sit vielä ennen Suomeen lähtöä tapahtui kolmas kommellus, oiskohan kiintiö tälle kuulle nyt jo täynna...? Mä leveilin tossa jopo tuli taloon -tekstissä sillä et ostan maailman parhaan Kryptonite lukon ja ties mitä turvakeinoja pysäyttämään vorot. Nyt homma tuli akuutiksi, koska mun oma vanha lukko tosta vaan hajosi. Yks aamu töihin lähtiessä avain katkesi lukkoon ja se oli sitten siinä. Eli nyt mun jopossa on ainoastaa pyörän oma lukko jolla sitä ei saa kiinnitettyä mihinkään kiinteään tolppaan. Kannan jopon siis sisälle himaan yöksi. En jaksa tota ehkä kauheen kauaa harrastaa hissittömässä talossa.

Kryptoniten lukoille on annettu kymmenen eri turvaluokitusta, kymppi on paras. Kympit löytyy New York -sarjasta. Joko niitä kovia U-lukkoja tai paksuja kankaalla verhottuja metalliketjuja. Mutta herranenaika minkä hintasia noi lukot on! About 120 euroa sais pulittaa parhaan luokituksen saaneesta lukosta. Johan mä sillä hinnalla ostan uuden fillarin. Nyt mä pelkään varkaita niin paljon etten uskalla ostaa mitään kutosluokituksen lukkoa joka irtois 50 eurolla (ja sekin on musta kova hinta). Ja sit ne lukot painaa ku synti ja mihin mä ne tungen ajon ajaks? 

Kaikista pahinta kuitenkin on, että jos mä päätän investoida (pakkohan mun on joku lukko ostaa heti kun mulla on taas joku maksuväline käytössä) niin jengi on jo keksiny miten tyhjällä kuulakärkikynällä saa tollasen superlukon auki. Katso vaikka ite tästä. Ei ole helppoa joponomistajan elämä. Mietin vaan että mites ne tyypit jotka on maksanu tonneja pyöristään kykenee koskaan jättämään menopelinsä minnekään julkiselle paikalle.

Maailma ois niin paljon parempi paikka jos kukaan ei koskaan varastaisi keneltäkään mitään.

Lopuksi vielä suurkiitos syssalle joka on juossut ympäri Stadia metsästämässä mun kukkaroa ja lopulta kävi sen löytötavaratoimistosta lunastamassa. Champagne on me in Luxembourg!

*****
Päivitys 30.8. puhelin saapui mutta sen mukana tuli ainoastaan puolankieliset käyttöohjeet ja puhelimen käyttöjärjestelmä oli asennettu puolaksi. Ostin sen kuitenkin Saksasta. Kuka mua oikein vihaa? Postissa tuli myös kaksi erilaista luottokorttia (tilasin yhden, ne sössi pankissa) sekä pankkikortin tunnusluku, mutta ei pankkikorttia tai luottokortin tunnuslukua. Uudesta luottokortista sain pulittaa 79 euroa. Loppukuu menee kaurapuuroa syödessä.

Rapatessa roiskuu ja reissaavalle sattuu

Kävinpä tuossa viettämässä ylipitkän viikonlopun Suomessa. Oikein kivaa oli tavata kaikkia ihania sukulaisia ja ystäviä. Ja rapujuhlilla ei ole sitten osuutta seuraaviin tapahtumiin. Nimittäin, ensiksi pudotin puhelimeni vessanpönttöön jo heti torstaina. En tietenkään tahallani, mutta se ei mun puhelinta kiinnostanut vaan se kuoli siihen paikkaan. Mulla on ollut sellainen puhelin johon saa kaksi sim-korttia, suomalaisen ja saksalaisen ja nyt selvisi sekin että niitä ei Suomessa myydä. Ainakaan sitä merkkiä mitä mä haluaisin. Selvisi myös että vesi on älypuhelimen pahin vihollinen. Mitään ei ole tehtävissä.

Hei hei känny (kuva: www.wirefresh.com)

Kännykkään tottunut nykyihminen on kuulkaas aikalailla hukassa ilman luuriaan. Siinä meni kaikkien yhteystiedot, eli vaikka sain siskolta lainaan jonkun vanhan luurin niin ei se paljoa jeesannut kun en mä nykyään enää osaa kenenkään numeroita ulkoa. Mun elämäni tärkein pilari eli Whatsapp oli myös pois käytöstä. Nyt onnistuu vaan normaalien tekstiviestien hidas takominen eikä mitään hymiöitä tai kuvia saa liitteeksi. Etäsuhteet on vaikeita ilman Whatsappia. Ja nyt pitää vaihdella sitä sim-korttia sen mukaan missä maassa olen ja kelle haluan soittaa (saksalaisella kortilla Suomeen soittaminen on tuhottoman kallista).

kuva: www.mobiledevicemanager.com

No mutta ei siinä vielä kaikki. Puhelinhan on pikkujuttu. Tänä aamuna kun otin alleni Finnairin klo 05:50 bussin niin silmät ristissä aloin kaivaa puhelinta laukusta jotta oisin saanut jo valmiiksi vaihdettua varapuhelimeen saksalaisen sim-kortin. Se pöntössä uinut puhelin oli jossain monen tavaran alla ja nostelin laukusta viereiselle penkille kaikki muut tavarat etsintää helpottamaan. Muiden joukossa pienen matkakukkaroni, jossa oli luottokortti, pankkikortti, ajokortti, vähän rahaa ja nettipankkitunnukset. Siinä silmät ristissä en huomannut että kukkaro ei päätynytkään takas laukkuun vaan jäi ilmisesti penkille laukun alle. Bussista poistuessa oli katse jo lentokenttärakennuksessa enkä sitä silloinkaan huomannut. Huomasin asian vasta kun olin jo tax free myymälässä ostamassa tuliaissuklaata eikä maksuvälinettä ollutkaan.

Voin kertoa että se tunne just siinä kohtaa ei ollut kyllä sellainen mitä haluaisin välttämättä enää toiste kokea. Puntaroin vaihtoehtoja ja koska koneen lähtöön oli vielä tunti, päätin juosta takas toiselle puolelle ja infotiskille kysymään jos bussiyhtiöstä saisi jonkun kiinni. Ei saanut. Löytötävarapisteeseenkään ei sitä ollut kukaan tuonut. Seuraavaa bussia en ehtinyt jäädä odottamaan kun sitten oisin myöhästynyt lennolta. Onneksi pääsin tokalla kertaa turvatarkastuksessa jonon ohi kun siinä vaiheessa mun koneen lähtöön oli enää reilu puoli tuntia. Ei auttanut kuin soittaa siskolle ja pyytää häntä jatkamaan asian hoitoa. Sisko juoksi asemalle ja sai kiinni sen saman bussin jolla mä olin menny kentälle. Kuskin kanssa ne etti penkin ympäristöä mutta ei lompakkoa löytyny ja puhelimitse kukaan ei osannu auttaa mitään. Löytötavaratoimistosta voi vielä yrittää, mutta eikö rehellinen löytäjä olisi sen palauttanu kuskille?

kuva: www.videocreditscore.com

Sitten mä olin jo lentokoneessa kun kuulin ettei lompakkoa löytyny. Enää en ehtiny alkaa ettiä pankin numeroa ja kuolettamaan kortteja (kaikki yhteystiedothan meni jo silloin sen puhelimen mukana). Arvatkaa oliko kiva lentomatka kun mä mietin että mitähän se löytäjä niillä mun korteilla just tekee. En vieläkään tiedä ehtikö joku käyttää niitä mutta nyt on kortit ja verkkopankkitunnukset kuoletettu ja uudet tilattu. Enää ei ole väliä vaikka ne löytyis kun en mäkään voi niitä enää käyttää. Ainoo on se ajokortti, sen tilaaminen on monimutkaisempaa. Mut en mä jopolla mitään ajokorttia tartte että kai se voi hetken odottaa. Nyt mulla ei ole muutamaan päivään rahaa, ei kortteja joilla sais rahaa, ei verkkopankkitunnuksia joilla sais siirrettyä rahaa jonku toisen tilille eikä puhelinta. Kaiken kaikkiaan ihan OK maanantai.

Kyllä matkailu avartaa!

Seuraava kotikaupunki...?

Mulla on nyt sellainen tilanne että mun työsopimus täällä Frankfurtissa loppuu vuoden lopussa. Tällä kertaa se loppuu ihan oikeesti, eikä silleen leikisti niinku ekan 10 kuukautta kestäneen sopimuksen jälkeen kun sitä on jatkettu pätkissä kaikkiaan 4.5 vuotta. Pari kertaa oon jo välissä luullu ettei sitä jatketakaan. Kerran hain käskystä toista duunia jonka lopulta sainkin, mutta sitten mut päätettiinkin pitää täällä (toisessa duunissa ois ollu huonompi palkka joten oli helppo sanoa niille ei). Nyt se loppuu ja mä myös itse haluan sen loppuvan. Jään toki mieluusti vielä samaan firmaan jos onnistun saamaan jonku toisen duunin talon sisältä, mutta tää mun nykyinen homma on jo aika pitkälti nähty. Ja kun pomo jää eläkkeelle, ei muakaan enää kiinnosta jäädä tälle osastolle pyörimään.

Nyt olis sitten vaihtoehtoja joiden välillä puntaroin. Oon hakenu töitä Pariisista, Luxemburgista, Lontoosta ja vihdoin myös yhtä paikkaa täältä Frankfurtista (niitä on ollut vähemmän tarjolla). Kaikilla kaupungeilla on omat hyvät ja huonot puolensa, enkä nyt oikein tiedä mikä olis paras. Tietenkin tulevaisuuden sanelee aika pitkälle se, mistä mä lopulta uuden duunin saan. Mähän voin haluta vaikka Pariisiin niin paljon kun huvittaa mutta jos sieltä ei mulle duunia anneta niin saatan joutua johki muualle. Mulla on nyt syys-lokakuussa tulossa  viikonloppumatkat kaikkiin noihin kolmeen paikkaan; Pariisiin, Lontooseen ja Luxemburgiin ja sit pitäs kattoa mikä vaihtoehto näyttäis parhaalta. Siis Frankfurt mukaanlukien.

Listaan tähän nyt muutamia plussia ja miinuksia noista kaupungeista, listaa saa jatkaa jos teillä on pontevaa sanottavaa suuntaan tai toiseen.

LUXEMBURG (kuva: short-term-renting.com)

Luxemburg:

+ serkku asuu siellä

+ duuni jota sieltä hain olisi ehdottomasti kaikista mielenkiintoisin (mikä ei tarkoita että sen saan)

+ ei liian iso kaupunki ja siellä voi liikkua jopolla

+ siellä pärjää saksalla ja englannilla (tosin ranskaa olisi ajoittain hyvä osata)

- vähän ehkä liiankin pieni paikka

- lentokenttä ei tue mun reissailua koska sieltä ei ole suoria lentoja joka puolelle ja Luxairin suorat näyttää olevan tosi kalliita

PARIISI (kuva: channelvoyager.com)

Pariisi:

+ no, se on Pariisi, champagnea, kulttuuria, ruokaa, kaikkea upeaa, tyylikästä ja ihanaa

+ lentokentältä pääsee lentämään ihan minne vaan

- täynnä raskalaisia

- pitäs osata ranskaa, mitä en vielä tarpeeksi hyvin osaa (toki opittavissa mutta vie aikaa)

- ei mikään jopokohde

LONTOO (kuva: www.telegraph.co.uk)

Lontoo:

+ paras ystävä ja kummityttö asuvat Lontoon lähellä (Lontoossa myös muita ystäviä)

+ kulttuuri- yms tarjonta ylitsevuotavainen

+ monta lentokenttää joilta pääsee ihan minne vaan

+ ne puhuu siellä englantia

- ehdottomasti liian iso ja ruuhkainen

- ei mitään saumaa jopolle

- vasemmanpuoleinen liikenne yms englantilaiset kummallisuudet

FRANKFURT (kuva: wikipedia)

Frankfurt:

+ täällä asuu monta hyvää ystävää

+ lentokenttä!! ja keskeinen sijainti Euroopassa 

+ saksalla pärjään jo

+ jopoystävällinen kaupunki

- vähän pieni ja ankee pankkicity

- duunimahdollisuudet ei niin mielenkiintoiset

Kaikkien ylläolevien paikkojen sää on surkea, joten se ei nyt tässä vaikuta valintakriteereihin. Ja kaikissa lafkoissa joista olen hakenut työtä on työkieli englanti joten mahdollista paikallista kieliaitoa tarvitaan ainoastaan työn ulkopuolella. Joten mitäs sanotte?