Kreikka on äänestänyt

Kreikka on äänestänyt ja kaaoshan siitä tuli. Edellisellä vaalikaudella vallalla olleet kaksi tähän asti suurinta puoluetta, Pasok ja Nea Dimokratia kokivat odotetun murskatappion. Tosin ihan näin pahaa tappiota ei osattu odottaa. Mun veikkaus oli että Nea Dimokratia saisi 24% ja Pasok 18%. Pasok (hieman vasemmalle kallellaan oleva keskustapuolue), joka sai edellisissä vaaleissa 43% äänistä, sai nyt vain 13%. Nea Dimokratia (enemmän oikealle kallellaan) tällä hetkellä suurimpana puolueena sai 18.9% äänistä ja sillä irtosi 108 paikkaa parlamentissa. Täällä kun suurin puolue saa 50 paikan bonuksen (!). Yhteensä kansanedustajia on täällä 300, joten 50 paikan bonus takaa aikamoisen ylivallan. Kakkoseksi tullut Syriza, vasemmistopuolue, sai vajaat 17%, mutta vain reilu 50 paikkaa. Edellisissä vaaleissa kyseinen puolue sai vain jotain 4% äänistä. Noin kymmenen nykyistä ministeriä ei päässy enää ollenkaan parlamenttiin mukaan. Muutoksen tuulet siis puhaltavat. Paitsi että yli 55 vuotiaat äänesti edelleen niitä kahta ennen suurta puoluetta.

Tällä kertaa vaaleissa oli tarjolla 32 puoluetta josta valita ja hajonta oli sen mukainen. Alle 3% kannatuksella ei pääse ollenkaan mukaan parlamenttiin. Mua harmittaa vihreiden puolesta, jotka sai 2.93% kannatuksen eli nolla edustajaa. Kaikista huolestuttavinta on se, että 20% äänistä meni äärioikeistolaisille puolueille, 7% niistä uusnatsipuolueelle. Onneksi kaikki kolme johtavaa puoluetta on yksimielisesti kieltäytyny tapaamasta kyseistä puoluetta hallitusneuvottelujen merkeissä, mutta koska uusnatsit sai niin ison kannatuksen, aikoo ne nyt sotkea kaikki hallitusneuvottelut.  Äänestyprosentti jäi aika alhaiseksi, vain n. 65% äänioikeutetuista kävi vaaliuurnilla. Monet siis ilmaisivat mileipiteensä jättämällä äänestämättä. Nyt pitäisi sitten saada hallitus kasaan, mutta toivottomalta näyttää. Vaikka kyllähän se Suomessakin viimeksi kesti kun Persut ei sitte ehkä halunnukaan ottaa ihan niin isoa vastuuta että ois oikein hallitukseen lähteneet. Täällä on kanssa "hauska“ kommunistipuolue, joka ilmoitti jo ennen vaaleja ettei ne halua ottaa mistään vastuuta eikä ne halua hallitukseen vaikka ne olisi suurin puolue. Ne vaan haluaa kadulla vastustaa kaikkea ja siihen tarvitsemansa rahoituksen ne saa parlamenttipaikoilla. Niitä on äänestetty tasaisesti viimeset 20 vuotta n. 8% kannatuksella. Mutta, se on ainoa puolue jonka kannattajat ei käytä lainkaan väkivaltaa protesteissaan mm. Troikaa ja EU:n säästötoimia vastaan.

Itse pääsin kanssa mukaan äänestyspaikalle ihmettelemään, kun poikaystäväni kävi äänestämässä Thessalonikissa. Täällä on sellainen hauska juttu, että jos on äänestyskirjoilla yli 400 kilometrin päässä asuinpaikastaan, saa töistä kaksi päivää vapaata äänestämistä varten. Mehän tietysti käytettiin tämä mahdollisuus hyväksi ja ajaa hurautettiin Ateenasta Thessalonikiin äänestämään. Äänestyspaikalta sai mukaan virallisen leimalla varustetun todistuksen työnantajalle vietäväksi. Täällä äänestetään suoraan henkilöä, mutta vaalilistat ei ole teipattuna vaalikopin seinään, niinkuin Suomessa vaan niitä on pinoina vaalihuoneen pöydällä ja siitä saa sitten poimia mukaansa yhden tai vaikka kaikki listat muita hämätäkseen. Järjetöntä paperin tuhlausta mun mielestä. Espanjassa touhu oli vielä älyttömämpää, kun siellä äänestettiin vaan puoluetta. Sielläkin oli vaalilistat pinossa, mutta jo heti äänestyspaikan aulassa. Siitä piti sitten ottaa joku lista ja taitella se kirjekuoreen. Kai sen sai jossain kopissa käydä salassa taittelemassa, mutta jos ei ottanu taas hämäyksen vuoksi kaikkia listoja mukaansa, niin kaikki näki mitä kukakin meinasi äänestää. Kerran kunnallisvaaleissa oli hauskin juttu kun siellä jaettiin sellasia hervottomia lakanoita joissa oli kaikki puolueet samalla paperilla. Siitä piti sitten rastia kolme omasta mielestään parasta puoluetta. Mä rastin mun appiukon puolesta yhden rastin, ihan vaan koska se oli mahdollista.

Äänestysviikonloppuna kuu oli kaikista lähimpänä maata vuosikymmeniin, oli muuten hieno! (kuva:keeptalkinggreece.com)

Kreikassa on ihana kesä jo, n. 30 asteen päivälämpötila. Mun helposti paleleva ruumiini nauttii. On täällä ihana lomailla, mutta en mä ole varma kestäisinkö täällä asua. Käytiin aamulla verotoimistossa ja nyt mua vaan naurattaa se meno siellä, mutta ihan oikeesti jos mun pitäs omia juttujani käydä siellä ajamassa, niin hermot menis! Edes osoitteenmuutosta ei voi tehdä kuin paikan päälle menemällä. Niin ja mun poikaystävän pitää ostaa oma antenni uuden kämppänsä katolle asennettavaksi riviin 50 muun naapurin antennien kanssa. Talo on vanha eikä sinne ole ikinä asennettu mitään yhteistä telkkarinkatselun mahdollistavaa järjestelmää. Samoin täällä tädin ja sedän luona ei ole lainkaan postilaatikkoja vaan postit jätetään tohon ala-aulaan patterin päälle. Ottakoon kukin omansa (ei ihme ettei mitään veropapereita saa postitse!). Ainoastaan mun poikaystävän setä on asentanu ulko-ovelle oman postilaatikon jonne heidän postinsa menevät (siis kerrostalossa!). Muita naapureita ei haittaa että postit jää kaiken kansan näkyville ja otettavaksi. Myöskin tässä talossa on keskuslämmitys lakannut toimimasta jo vuosia sitten, mutta naapurit eivät ole halukkaita investoimaan sen korjaamiseen. Mä oon täällä aina ihan jäässä talvella ja taas mun poikaystävän setä on ainoa joka on ehdottanu että jospa vaikka hoidettais toi homma kuntoon. Ei ne naapurit halua, eikä pakottaa voi. Täältä kai puuttuu kokonaan taloyhtiöt jotka hoitas moiset hommat.

Tänä aamuna posteljooni ei päässyt edes rappuun asti.

Kreikan kieli

Mä hullu opiskelen kreikkaa ja tänään on taas yksi niistä päivistä kun kaduttaa koko juttu. Se kieli on ihan mahdoton! Jos luulette että erilaisten aakkosten oppiminen on vaikeaa, niin se on pienin huolista kun alkaa opiskella kreikkaa. Aakkoset opin jo 15-vuotiaana kun kävin ekan intensiivikurssin ihan omaksi huvikseni. Viime kesänä aloitin uudestaan, jotta voin jatkossa paremmin seurustella kreikkalaisten ystävieni kanssa. Kielistä mä oon kyllä aina tykänny, mutta tässä taitaa mennä mun raja. Tai sitten mun vanha pää ei kerta kaikkiaan vaan enää pysty sisäistämään uutta tietoa samaan tahtiin kuin ennen. Mä asensin eilen duunin näppäimistöön kreikankieliset aakkoset jotta voin lähettää viestejä Κreikkaan kreikaksi. Ne pari hassua jotka sain aikaiseksi, oli täynnä virheitä, kahdesta eri syystä. Siksi, että kreikan verbioppi on jotain sellaista mitä mä en vaan kykene käsittämään ja siksi että saman kirjaimen voi kirjoittaa viidella eri tapaa. Kyllä, i-kirjaimelle on aakkosissa kolme eri kirjainta (η) ita, (ι) jota ja (υ) ypsilon, ne laustutaan kaikki ihan samalla tapaa. Sen lisäksi kirjainyhdistelmät (οι) omikron-jota ja (ει) epsilon-jota lausutaan myös i:nä. Sitten aakkosissa on myös kaksi eri o:ta, (ο) omikron ja (ω) omega. Ne oli vissiin antiikin aikaan rikkaita kun oli varaa ostaa noin monta vokaalia. Mun puolesta ne vois nyt myydä niistä muutaman pois, josko sillä se kriisikin sutviintuisi. 

     

Ja ne verbit. Joka verbi tietty taipuu aina tekijän mukaan niin kuin suomessakin, joten persoonapronomineja ei välttämättä tarvita. Mutta sitten on tietty meille suomalaiseille tuntematon käsite eli futuuri. Se, kuten mennyt muotokin, taipuu kahdella eri tapaa riippuen tehdäänkö jotakin kerran vai jatkuvasti ja pitkäkestoisesti tai monta kertaa. Espanjassa on samantyyppinen juttu, mutta vaan menneessä muodossa (preteriti vs. imperfekti) mutta se on tosi helppo! Kreikassa ei ole mitään tolkkua! Sitten on tietty epäsäännöllisiä verbejä jotka taipuu ihan miten niitä sattuu huvittamaan ja sen lisäksi vielä passiiviverbejä jotka on mun mielestä kaikista pahimpia. Siis se on "passiiviverbi" mutta se taipuu iloisen aktiivisesti kaikissa persoonamuodoissa ja vielä tosi hankalalla tapaa. Mulla menee tunti kun yritän muodostaa yhden lauseen kun joudun miettimään että kuka tekee, mitä tekee, monta kertaa tekee, tekikö eilen vai monta päivää sitten. Siinä vaiheessa kun saan jotain ulos suustani, ei kukaan enää tajua että mistä puhun kun ne on ehtiny vaihtaa puheenaihetta jo neljä kertaa. Tai siis, enhän mä ole vielä kertaakaan onnistunu seuraamaan kokonaista kreikkalaista keskustelua, saatikka sitten osallistumaan siihen. Ne puhuu niin nopsaa ja kayttää sellasia sanoja mitä mun sanakirjasta ei ees löydy. Onneks kreikkalaiset puhuu yleensä myös ihan hyvää englantia joten ei ole pakko yrittää jatkuvasti yrittää puhua kreikkaa niiden kanssa. Ja onneks ei tartte yrittää opetella suomea vieraana kielenä!

Tällä tasolla ollaan (kuva: http://www.anotek.com/)

Kaikista ylpein olin itsestäni, kun viime reissulla Ateenaan jouduin viettämään toista tuntia yksin ystäväni tädin ja sedän seurassa. Ne on niin ihania kun ne jaksaa puhua hitaasti ja pitää keskustelua yllä jopa mun tasoisen ääliön kanssa. Ne kysyi multa kysymyksiä ihan non-stop ja ainaki 85 prosenttiin kysymyksistä kykenin vastaamaan suoralta kädeltä edes jotain, muutamaa ne joutu hieman uudelleen muotoilemaan ja näyttelemään että tajusin. Mä olin tosi ylpeä itsestäni joku viisi minuuttia. Sitten mun ystävä tuli paikalle ja keskustelu kiihtyi normaaliin tempoon. Mä putosin keskustelusta kuin mummo jakkaralta, enkä tajunnu enää edes yhtä kokonaista lausetta. Joo, ei kannata vielä ylpistyä. Silti mä yritän (siis opiskella, en ylpistyä). Kyllä mä kuitenkin opin joka viikko uusia sanoja ja nyt kun myös yritän kirjoittaa enemmän, niin Outlook jeesaa mua oikeinkirjoituksessa ja puhelimessakin mulla on kreikan tekstisyöttö joka antaa vaihtoehtoisia sanoja valmiiksi oikein kirjoitettuina (paitsi että välillä se huijaa mua valitsemaan väärin kirjoitetujua sanoja - täytyy laittaa reklamaatiota Samsungille!). Ehkä mä vielä joskus pystyn kirjoittamaan yhden blogitekstin kreikaksi (haaveilu on ilmaista...). Tosin kyllä mä vielä muistan ajan joskus 15 vuotta sitten kun sanoin panamalaiselle kaverilleni että kyllä mä joskus vielä sulle kirjoitan kokonaisen kirjeen espanjaksi ja nyt me kirjoitellaan ja puhutaan jatkuvasti espanjaa. Mutta espanja on siis helppo kieli verrattuna kreikkaan, tai kaikki kai on helppoa minkä osaa :)

(kuva: greekliving.net)

Älä stressaa



Kirjoitetaanpa välillä jostain vähän vakavammasta asiasta kun viime ajat on kirjoitusten perusteella pääosin vaan tanssittu ja laulettu. Olin meinaan viime viikolla kaksipäiväisellä työpaikalla järjestetyllä stressinhallintakurssilla. Meillä oli ihan ulkopuolinen alan asiantuntija johdattamassa meitä stressin saloihin. Hän on mm. lääkäri koulutukseltaan, joten saatiin tietoa myös stressin aiheuttamista fyysisistä vaivoista. Melkein kaikki mitä kouluttaja meille kertoi, oli ainakin mulle ennestään tuttua jollain tasolla, mutta jostain syystä niitä neuvoja ei vaan osaa noudattaa. Minä ainakin kehitän ihan itse suurimman osan stressistäni, kun en vaan osaa ottaa rennosti. Vai miltä teistä kuulostaa seuraavat neuvot?

- Älä stressaa liikaa asioita jotka tulevat tapahtumaan tulevaisuudessa tai jotka ovat tapahtuneet menneisyydessä, koeta keskittyä tähän hetkeen ja nauttia siitä. Menneisyyttä ei voi muuttaa ja turha sitä on tulevastakaan stressata ennen kuin tietää että kävikö siinä huonosti vai ei. Ja siinä vaiheessa sekin asia on jo tapahtunut ja voidaan siirtää kategoriaan menneet asiat joita ei voi enää muuttaa. The power of now; helpommin sanottu kuin tehty.

Kuva: careercenterpeers.typepad.com

- Älä oleta! Oletukset on yleensä negatiivisempia kuin mitä itse todellisuus olisi. Turha miettiä kuinka paljon joku ehkä suuttuu, jos sanon tai teen näin, kun oikeasti se toinen ei varmaan olisi millänsäkään jos vaan menisin ja tekisin. Sen sijaan vatvon ja oletan että se suuttuu ja sitten suutun jo itse valmiiksi olettamastani negatiivisesta vastareaktiosta ja siinähän sitä on soppa valmis. Ei myöskään kannata töissä olettaa että pomo, kollega tai koko osasto suuttuu jos otan lomaa vaikka olisi töitä tehtävänä tai jään kotiin kun olen sairas. Kaikilla on oikeus lomaan ja sairaslomaan, vaikka jotkut luuleekin joko olevansa korvaamattomia tai kantavat muuten vaan syyllisyyttä poissaoloistaan.

- Tiesitkö, että sekä positiiviset että negatiiviset asiat aiheuttavat stressiä? Ihan yhtä stressaavaa voi olla jos on liian monet juhlakutsut samalle viikonlopulle, eikä tiedä kenelle kehtaisi sanoa ei. Niin ja yleensäkin sen EI:n sanomista kannattaa opetella. Aina ei voi miellyttää kaikkia ja joskus on ihan hyvä kieltäytyä ottamasta enempää tekemistä harteilleen. Älä oleta että se toinen heti suuttuu jos selität nätisti miksi et nyt tällä kertaa kykene auttamaan.



- Älä tee kärpäsestä härkästä. Jos hermostut ja stressaat joka pikku asiasta yhtä paljon, ei kukaan huomaa milloin sulla on oikeasti joku hätänä. Jos aviomies jättää aina roskapussin lojumaan eteiseen eikä muista viedä sitä jätesäiliöön asti, ei siitä kannata joka kerta vetää pultteja. Sen sijaan, sen kerran kun roskat on siitä kadonneet (niitäkin harvoja päiviä varmasti on), kannattaa antaa miehelle positiivista palautetta siitä. Hei kiitos kun veit roskat! Ehkä se jatkossa sitten muistaa viedä ne useammin, kun ei koe olevansa jatkuvan paineen alaisena. Sama pätee olkkarin pöydällä lojuvaan kahvikuppiin ja niin moneen muuhunkin (pikku)asiaan, jotka meidän naisten mielestä on niin ärsyttäviä muuten niin ihanissa miehissämme.

- Se, että joku on koko ajan niin kiireinen että lounastapaamisetkin pitää sopia kuukauden päähän ei välttämättä kerro siitä, että kyseinen henkilö olisi tosi suosittu. Se on vaan huono organisoimaan aikaansa! Ei kannata olla ylpeä siitä jos on koko ajan niin kauheasti tekemistä. Ihan vaan olemiselle ja rauhoittumiselle pitäisi myös varata aikaa. Ja kyllä, on se myös mahdollista lapsiperheessä. Kalenteriin pitää vaan varata vaikka edes tunti kerran viikossa, kun isä vie lapset puistoon ja äiti saa jäädä kotiin lukemaan tai vaahtokylpyyn tai mikä nyt kenetkin tekee onnelliseksi. Ja sama sitten toisinpäin joku toinen päivä, tai vaikka useamman kerran viikossa. Ja käyttäkää niitä isovanhempia lapsenlikkoina ja painukaa joskus kahdestaan jonnekin. Piristää kummasti!

Aiheuttaakohan kakuttomuus stressiä? (kuva: igniteyour.com)

Tasapainon voi saavuttaa vasta kun sekä fyysinen (physical), henkinen (mental) että hengellinen (spiritual) osa-alue on kunnossa.  Tapasimme kurssin lounastauolla miehen, joka väitti, ettei hänellä ole koskaan stressiä. Kun sitä ihmettelimme, hän kertoi heräävänsä joka aamu klo 5:30 meditoimaan ja voimistelemaan ja meditoidessaan hän blokkaa kaikki ikävät ihmiset ja tapahtumat pois mielestään. Hän väittää, ettei ajattele lainkaan negatiivisia ajatuksia päivän aikana, on kieltänyt sen itseltään jo vuosia sitten. Meditointi ei ole todellakaan mun juttu (eikä sen puoleen aikaiset aamuheräämisetkään), mutta olisi se hienoa päästä samanlaiseen tilaan.  Itse kun tuppaan ajatella aina ensiksi negatiivisesti suunnilleen kaikesta. Omasta mielestäni olen realisti, mutta kyllä pikku positiivisuus vois välillä tehdä ihan hyvää myös mulle.

- Ja stressi on muuten sitten tarttuvaa.  Ja vääränlainen jatkuva stressi voi aiheuttaa korkean verenpaineen, lihasjännitystä, hikoilua, muutoksia ruuansulatuksessa ja immuunisysteemissä, väsymystä, univaikeuksia, epätehokkuutta, onnettomuuksia, ihmissuhdeongelmia ja ihan jopa syöpää.

Joten yritetäänhän olla stressaamatta! Lukekaa jatkoksi vaikka Richard Carlsonin kirja ”Don’t sweat the small stuff… and it’s all small stuff”. Mulla on se oikean kirjan lisäksi PDF-muodossa, jos jotakuta kiinnostaa. Suomeksi se löytyy nimellä "Älä hikeenny pikkuasioista". Samassa sarjassa on useampiakin aiheeseen liittyviä kirjoja; Älä hikeenny parisuhteessa/perheasioissa/töissä/murkkuiästä jne. Kannattaa lukea!

Kuva: skincarebylouisa.com